X

Igor Bratislavassa

Otetaan heti alkuun muutama kyssäri Igorilta ennen kuin annetaan kaverin itse kertoa elämänsä ensimmäisestä reissusta.

Eli, Igor, kerroppas vähä itsestäsi, kuka ja mikä olet?

”Mä oon Igor!”, aloittaa Igor iloisesti.

No juu, mutta onko sulla enempi nimiä , tai mikä sä oikeestaan ylipäätänsä olet?

”Kyllä mää oon vaan pelkkä Igor…”, vastaa Igor hieman alakuloa äänessään.

Sekin on ihan hyvä, mitäpä sitä enemmillä nimillä jos on muuten tunnistettava ulkomuoto.

”No joo, oonhan mää vähän tämmönen erilainen nuori!”, innostuu Igor jälleen.

Niin, sulla ei taida tota ikää vielä olla hirveesti?

”Vähän vajaa vuosi, kaipa se on tosiaankin aika vähän. Mutta kokemusta sitäkin enemmän!”

Tällä varmaan viittaat viimevuotiseen reissuun Slovakiaan ja Itävaltaan. Mutta palataan siihen hetken kuluttua. Sä oot kooltasi aika pieni, minkälaisia ongelmia se tuo mukanaan? Elät kuitenkin ihmisten parissa, ainakain pääsääntöisesti, vai kuinka?

”Kyllähän se riippuu hirveesti siitä että minkämoisten ihmisten kanssa on tekemisissä. Paljonhan mä tarviin apua ihan esim. päivittäisessä liikkumisessa tuolla kaupungilla. Rotvallit on hirveen korkeita. Ja liikennevalot on tehty semmosille joittenka pelkät jalat on metri kaheksanviisi. Eikä tämmöselle persjalkaselle. Osa porukasta on semmosta jolla on joko hirvee kiire että ei ehi huomaamaan mua tai sitten ei oikeesti vaan nää mua. Mutta hirveesti on niitä jotka kyllä auttaa kun apua tarvii. Ja muistaa pyytää.” 

Minkäsmoiset matkakumppanit sulla oli Bratislavassa, saiko heiltä tarvittaessa apua?

”Ai hitsi joo!”, aloittaa Igor innostuneena.

”Mun matkatoverit oli kyllä ihan viimosen päälle herrasmiehiä. Aina nostamassa pöydälle tai penkille jos piettiin taukoa. Ja kyydissä pääs ihan koko ajan! Ei juuri tarvinnut kävellä ite. Ari, Mikko, Risto ja Tuomo (nimet muutettu, toim. huom.) on ihan huippuja!”, antaa Igor palautetta.

Sulla on ilmeisesti kuvia mukana tolta reissulta, voitaisiin varmaan katsoa niitä nyt?

”Kyllä se vaan passaa!”

”Tässä ollaan vasta matkalla, ekassa kuvassa pönötän auton etuikkunalla. Olipa paljon nähtävää! Toisessa kuvassa patseeraan lentokoneessa potkurin kanssa. Se oli eka kerta kun olen ollut potkurikoneen kyydissä! Tai oikeestaan minkään lentokoneen…

Jaahas, toi kuva, missä oon olutmukin kanssa, on lavastettu. Kaikki kuvat missä oon alkoholituopposen kanssa on lavastettuja. Ne on muitten mukeja. Mää juon vaan vettä. Slovakialainen ja varsinkin tsekkiläinen vesi on huippuhyvää!

Lentokentällä pääsin matkatavarahinan kyytiin! Se oli metkaa!”

”Tässä on kuvia meidän hotellista. Huoneesta oli aika vehreät näköalat. Alakerran baarissa oli tarjolla ilmaisia maapähkinöitä. Niitä tuli syötyä liikaa… Mutta onneksi vesi oli hyvää ja sitä oli tarjolla riittävästi.

Tossa kolmannessa kuvassa mut on laitettu lasiin. Se oli semmonen käytännön pila, enhän mää sieltä pois päässyt ilman apua. Voi niitä poikia, heh heh, osasi ne vintiöitäkin olla…”

”Tässä on kuvia ekalta kokonaiselta päivältä. Isossa kuvassa mää poseeraan Slovakian radion pääkonttorin edessä. Se on tommonen kärjellään oleva pyramidi. Sosialismiajan kukkasia. Rakensivat sitä kuulemma 15 vuotta. Valmistui 83. 

Toisessa kuvassa on minä ja maisema Tonavan yli menevän sillan näköalatasanteelta. Nový most. Silta tunnetaan nykyään myös nimellä UFO. Johtuen siltapilarin yläosassa olevassa rakennelmasta. Siellä on myös ravintola. Kalja oli kallista. Tai siis niin pojat sanoi! Mää join vaan vettä.

Kolmas kuva on jälleen lavastettu. Minä ja punaviinilasi. Heh heh…”

”Seuraavana päivänä lähdimme veneellä Wieniin. Ah, Wien…

Oikealla ylhäällä olevassa kuvassa vasta ootellaan veneen tuloa. Toi iso kuva, no se oli joku visuaalinen juttu. Yks näistä pojista halus mut kuvaan tommosten merkkien kanssa. Mä en olis halunnut. Mut hei, mä oon vaan tämmönen pieni ja tahdoton olento, ei multa tarvi kysyä…

No siis herrasmiehiähän ne pojat oli ja on…

Tossa vikassa kuvassa mää katselen maisemia jonkun oven päällä. Laivassa oli myös yläkerta, sinne  mää en uskaltanut mennä.”

”Tää kollaasi on täyttä Wieniä! Kaikki kuvat taitaa olla sen yhden tärkeän linnan pihalta. Mikähän se linna oli nimeltään? Ootas ny… Hitsi. Joku tärkeä linna se kuitenkin oli. Toi toinen kuva on mun mielestä hauska. Mää halusin tehä sen. Näyttää siltä kuin toi patsas tallaisi mut, eikö?

Tossa viimosessa kuvassa mää olin jo aika fiiliksissä. Ah, Wien!

Wienissä oli lopulta aivan liian vähän aikaa käytössä, eihän yhdessä päivässä ehdi mitään!”

”Tossa on taas yksi lavastettu kuva. Määhän en väkeviin koske. Niin ja kaljaankaan en koske! Slovakiailainen vesi oli hyvää. Toisessa kuvassa oon yhessä pizzeriassa. Eikö sopiskin punainen väri hyvin mulle?

Sain lopulta mun matkatoveritkin suostumaan yhteen kimppakuvaan. Laitoin kuitenkin noi palikat tohon. Pojat haluaa säilyttää anonymiteettinsä.”

”Näissä kuvissa on minä ja patsaita. Kaikki on varmasti merkittävien henkilöiden patsaita kun ovat patsaan saaneet. Ja muistanhan mä ekan henkilön nimeltäkin! Se oli… Eiku ootas… En mä muistakaan. Mutta joku merkittävä henkilö se oli!”

”Tässä kollaasissa on kuvia viimeseltä kokonaiselta päivältä. Kaikki on tommosia graafisia kuvia. Tossa alhaalla vasemmalla oleva kuva on otettu bunkkeriin perustetusta baarista. Se oli aika mielenkiintoinen paikka. Siellä leijaili outo haju, semmonen imelä…”

”Muita kuvia mulla ei tosta reissusta ole mukana. Mutta kaipa noistakin saa aika hyvän kuvan reissun kulusta. Vähän niinkuin koosteena voisi sanoa että hauskaa oli ja paljon tuli nähtyä ja koettua!”

Olihan niitä kuvia tossa jo ihan riittävästi. Olenko ymmärtänyt oikein, matkatoverisi ovat lähdössä tänään (27.5.2015, toim. huom.) uuteen reissuun? Ja kohteena on Berliini?

”Joo, kyllä!”

Onko sua kutsuttu mukaan?

”Kyllä ne kutsuivat ja kutsun hyväksyin…”

Mitkä on mietteet?

”Innostuneet ja odottavaiset. Matkaseura on hyväksi todettu ja kohteesta oon kuullut vain positiivista. Kyllä mää jo aika fiiliksissä oon!”

Ootko jo pakannut?

”No, tota… En…”

Jaahas, no mä taidan sit päästää sut pakkaamaan! Ja hyvää matkaa, ja kerro matkakumppaneille terveisiä!

”Kiitos ja kerron!”

Hämeenlinnan Katuma, 27.5. 2015

kuuppa: