42 minuutin tarinoita on Anna K:n kirjoittama joukko tuokiokuvia. Ne on kirjoitettu junassa Hämeenlinnan ja Tampereen välillä, jokainen kuva omalla junamatkallaan. Kaikki tarinat ovat silkkaa mielikuvituksen tuotosta, mutta joihinkin tarinoihin inspiraatio on löytynyt radan varresta.

Pipuli

Rakas Lilli!                                               27.2.

Hei. Toivottavasti kotona on kaikki hyvin. Minä olen nyt löytänyt asunnon ja saanut vihdoin puhelimen. Laitan numeron tähän irtonaiselle lapulle että saat sen laittaa ilmoitustaululle. Soita iltaisin, kun se on silloin halvempaa. Mutta älä soita joka ilta. Se olisi hupsua, ja silloin tuntuisi etten olisi täällä.

Täällä on hyvin toisenlaista. Keskellä yötäkin voi mennä ostamaan leipää! En ole kauheasti nähnyt yöelämää, kun en ole uskaltanut yksin lähteä. Löysin kyllä kielikurssilta yhden kaverin, mutta me emme tiedä minne kannattaisi mennä. Hänen nimensä on Elise.

Asuntoni on aika tylsällä paikalla, ympärillä on vain kerrostaloja. Paitsi vastapäätä taloa on suuri puu. Luulen, että se on tammi.

Täällä on suuri keittiö jonka perällä on sänky. Ripustin äidin lähettämän valkoisen pöytäliinan siihen verhoksi. Sen, missä on sinisiä kukkia.

Ulkoa siis tullaan keittiöön. Pöytää minulla ei ole, mutta olen laittanut tuolin ikkunan ääreen. Ikkunansyvennys on leveä ja käy hyvin pöydästä.

Minulla on myös nojatuoli. Se on vanha ja keikkuu hieman. Päällys on melko karkeaa kangasta, mutta se on ruskea, jossa on pieniä keltaisia kuvioita.

Kylpyhuone on pieni, mutta siinä on amme. Sunnuntaina loikoilin ammeessa vaikka kuinka pitkään. Vesi oli jo ihan kylmää. Sitten nousin pois ja söin nojatuolissani juustoa kietoutuneena suureen paksuun pyyhkeeseen.

Täällä syödään paljon juustoa. Täällä on juustokauppojakin!

Televisiota minulla ei ole, mutta radion ostin. En ymmärrä ohjelmista juuri mitään, mutta tanssin itsekseni kun ne soittavat musiikkia.

Voitko pyytää äitiä lähettämään minulle villasukat? Täällä on kylmä lattia. Mutta vain yhdet, muuten pian innostuu ja kutoo niitä laatikollisen.

Miten sinä voit? Muista mitä sanoin siitä tyypistä. Kyllä minä ymmärrän sinuakin.

Saat lainata sitä kolttuani jos tahdot. Se on siinä vihreässä laatikossa.

Luulen että pärjään täällä. Olen löytänyt mukavan hieman nuhjuisen kahvilan jossa saa iltaisin syödä soppaa.

Pidän asunnostanikin, aion hankkia keväällä kukan ikkunalaudalle ja ehkä sen pöydänkin. Älä siis huoli minusta. Sama taivas täällä on kuin sielläkin.

Kirjoitan nyt taas pikemmin kun olen saanut asiat näin hyvälle tolalle.

Hei vaan,

toivoo Pipuli

PS. Ostin karvalakin. Se on hupsu ja aivan turhan lämmin, mutta pääni näytti niin muhkealta.