Huipulla tuulee on Jussi Rantasen silloin tällöin kasvava runokokoelma.

Intian aurinko

Tämä runo on kirjoitettu kerralla alusta loppuun. Alussa ei ollut ideaa, ei juonta eikä nimeä. Kirjoitin kaiken sitä mukaan kuin lauseet tulivat mieleeni enkä sensuroinut sanaakaan. Jälkeenpäin on korjattu ainoastaan kirjoitusvirheet. Tämä on todellista tajunnanvirtaa
– Jussi Rantanen 1.5.2013

Minä valitsen tieni, olen ollut kauan poissa, matkoilla maailmalle en ole yksin, tahdon jäitä juomaani, eksyin kerran basaarissa, mies myi minulle ooppiumia, tahdoin vain katsella kuolemaa silmiin, kuu loisti Intian taivaalla ja virta lipui hiljaa vierelläin.

Viini kaatui matolle kun sammuin yksin hotelliin, rahapussini jäi kadulle, jumalat eivät seuraa kulkijan perään ne vain nauravat, kuin tahtoisivat ivata mutta en näe niitä mutta tunnen ne vierelläni, kylmän hien pyyhin otsaltani aamulla, jalkani ovat turta, tahdoin vain paeta ja löysin sinut täältä. Oi, kaunis Intian prinsessa, sinä olet rosvo, sinä laitoit vesipiippuuni unikkoa ja minä lankesin sinun viettelevään tuoksuun. Se tuoksu täytti sieraimeni ja iski aivooni kuin tuhat kiloa lyijyä vaikka olinkin painoton.

 Leijuin ilmassa ja sinä kannattelit minut huoneeseeni. Vannoin sinuun syvää rakkautta kuin lapsi ja minä olin sokea sinun vierelläsi. En nähnyt silmiäsi enkä sitä valhetta johon kiedoit sieluni. Nyt en pääse ylös, sormeni ovat krampissa, ne puristuvat nyrkkiin enkä jaksa avata käsiäni. Eilen halasin sinua pitkään ja tänään puristan itseäni kaksin käsin, ympäri nihkeää alastonta vartaloani ovat käsivarteni, suojelen itseäni, hengitykseni lamaantuu vaikka keuhkoni pumppaavat ilmaa koko ajan. Kirjailijan haamu kosketti minua yöllä, se haukkui minut maan rakoon, olen torakka joka on lasipurkissa. Koko maailma katsoo minua vaikka en näe ketään.

 Te näette minut. Olen yksin tässä hotellihuoneessa, viini kaatui lattialle. Pullo tyhjeni lattialle, minä makaan liemessä olen märkä ja sinä nauroit varmaan minulle. Tiesit että näin tässä käy ja et tehnyt mitään. Se oli sinun sotasuunnitelmasi ja sinä onnistuit siinä, onnitteluni. Miksen opi virheistäni, miten oppisin koska makaan kuin sulanut steariini maassa.enkä voi liikkua. Pääni leijuu yläpuolellani ja minua huimaa. Olen kilometrien korkeudessa ja sinä olet LSD.

Kurkkuani kuivaa enkä tahdo juoda vettä koska pelkään sitä. Vesi voisi ympäröidä minut turvalliseen säilöön. Säilökää minut pirtuun. Viekää sirkukseen ja näyttäkää minua koko kansalle. Kerätkää rahaa minun kustannuksellani ja juokaa ne! Juokaa ne kaikki. 

Palatkaa hakemaan minut minä huudan, en saa ääntä vain kuuluviin vaikka äänet ovat kaukana. Polttakaa tämä hotelli nämä lattiat ovat puuta, kyllä ne syttyvät. Tahdon pois tahdon elää tahdon olla. Tahtoni on taipuvainen muutoksiin. Elämäni on valunut suonista ulos. Ranteeni ovat auki vaikka en löytänyt veistä, olen purrut ne.rikki. Vesikauhu iskee taas. Hakekaa minut pois.

 

Riisuttu aseista

Riisun itseni aseista
Kannan vastuuni kuin mies
Huomenna vain tilanne on sama kuin tänään, eilen

Näytän tunteeni kukkasin
Nostan illalla lipun salkoon
Se on valkoinen, vaan ei tarkoita että antautuisin

Otat kädestä kiinni
Kävelette puistoon
Kerrot hänelle että joudut lähtemään hetkeksi pois

Jalassani on kahle
Kahleessa ketju
Ketjun päässä on pallo joka riistää vapauteni

Se kahle on moraali
Ketju on rakkaus
Ja pallo, tämä perässä vedettävä ihmiskunta

Se on minussa kiinni
Ainahan se tulee olemaan
Miten voisin pettää sen mitä eniten rakastan

Taivas on punainen
Sitä ei värjää auringonlasku
Ihminen on pettänyt ihmisyyden ja rakkauden

Te ammutte minua jalkaan
Mutta en vammaudu
Ihmisyys, vapaus, rauha, kiitollisuus ja rakkaus

Olen riisuttu aseista
Olen kahlittu vastuuseen
Tervetuloa ihmisen yksinäisyys
Meillä on jo itsekeskeisyys
ja väsynyt ilme

 

Kuvia

Katulapset kasvoivat sydän vereslihalla
Tunteet hukkui sadekaivoon, korvattiin ne vihalla
Katkeruus ja itseinho saivat vallan nuorista
Esikuvat rokkitähdistä, sutenööreistä ja huorista

Imppaa liimaa, Garbonaa tai vaikka butaania
Toiminta on aina yhtä sairasta ja brutaalia
Yksin saavat selvitä maailman pahuudesta
Kehtaatko syyttää heitä vielä saituudesta

Rahat vaihtuu, pillereihin, pilveen sekä viinaan
Ei kiinnosta se herroja, tehtaat pitäis viedä Kiinaan
Paremmat on siellä voitot ja halpaa työvoimaa
Raha liikkuu, kansa syö, mut omatunto ei soimaa

Kuudelta soi kello, isä kiristää jo krakaa
Lento lähtee yhdeksältä, lapset vielä makaa
Kun ovi painuu kiinni, aukee ikkuna ja vapaus
Ei lapsi päädy kouluun, se on sen onnen takaus

Business-luokka, sikari ja sikakallis konjakki
Kadunkulma, paperossi, päällä vanha nahkatakki
On ulkokuori tärkein sen tietää joka piiri
Vanhemmat ja nuoriso kuin kissa ja hiiri

Mikä ihmeen luokkaero, ykkösestä ysiin
Tärkeintä on jokailta päästä edes bylsiin
Niin sen tietää faija, postimies ja katuhippi
Hyvään asiakassuhteeseen kun kuuluu runsas tippi